inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

TUTUSTU

Kartta
Historia
Symbolit

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

INKERIIN

Uutisia Inkeristä 12/08:

Joulukuva elämässäni

Liteini 11: kymmenen vuotta vanhuustyötä

Joulupajat

Opettajien opettaja on poissa.
Anna-Maria MULLONEN (20.3.1930-7.12.2008)

Kauneimmat joululaulut tuomiokirkossa

Pyhän Marian seurakunnan kirkkoherra vaihtuu

Inkerinsuomalaisten elämänkertoja: Parkkisen Paavo 60 vuotta.

Joulupalvelus Tuutarin kirkossa

Yhden rivin uutiset

Ajankohtaista inkeriläistä

Uutiskolumnistin kannanotto

Joulukuva elämässäni

Isoisäni Simo oli syntyisin köyhästä talosta eikä ole ihmettä, että hänestä tuli Kelton ensimmäisiä nuorisoliittolaisia. Jostakin historiakirjasta olen lukenut, että hänet jopa valittiin Lyssin piirikunnan suomalaisten (!) komsomolijärjestöjen piirikomiteaan. Siitä Simo Kokon elämäntaival vei hänet puna-armeijan upseerikouluun. Olen siis kasvanut ateistisessa perheessä. Isoisä aikanaan vei minut pienenä kaikkiin Leningradin museoihin, muttei yhteenkään kirkkoon.

Lapsuudessa minulla oli vain venäläiset uudenvuodenjuhlat piirileikkeineen kulttuuritaloilla ja Pakkasukkoineen. Suomalaisuus alkoi kiinnostaa minua uudestaan kun olin teini-ikäisenä. Otin käsiin suomen oppikirjoja ja rupesin käymään useammin mummon ja äijän luona. Joskus juhlapäivinä tapasin heillä mummon kavereita, pitää tietää, että mummoni Olga os. Hynninen oli peräisin yhdestä Venjoen Pääsölän rikkaimmista taloista ja sai kasvatusta mm. Venjoen pappilassa. Mummon kavereilta sain kuunnella ensimmäisiä suomalaisia joululaulujani.

Yliopiston opiskeluvuosina luin Evankeliumin ja vaikka en tullut uskoon, ihastuin kertomukseen. Sain ymmärtää kuinka paljon vaikutusta kiristinuskonto on tehnyt eurooppalaiseen kulttuuriin ylipäätänsä, emmekä maalliset kirkon ulkopuolella olevat pysty elämään ilman kristittyjen arvoja.

Joulupuu on rakennettu ja Kiitos sulle Jeesuksemme poikani osasi ulkoa seitsenvuotiaana. Hänen kanssa kävimme Pushkinin kirkossa (muita suomalaisia kirkkoja silloin ei ollutkaan) tutustuaksemme paremmin joulutapoihin. Apulaisrehtorin virassa ns. suomi-koulussa Pietarissa päätin, että joulun alla joka opettajan täytyy pitää joulutunteja ja ala-asteen oppilaiden edessä itse esiinnyin Joulu-Raamatun lukijana ja Joulupukkina.

Venäjän pula-aikana kävin Suomessa joulupäivinä ja humalluin suomalaisen joulun tunnelmasta. Siitä lähtien glögin tuoksu on kuulunut ehdottomasti minun elämään adventtiviikoilla. Vaimoni on oppinut valmistamaan erinomaista glögia. Yhdessä käymme laulamassa kauneimpia joululauluja Pyhässä Mariassa ja valmistamme kinkkua.

Minun kaikki venäläiset sukulaiset hyväksyvät mielellään suomalaiset joulutavat. Ehkä se johtuu myös siitä, että neuvostoajan vaikutuksessa venäläisiltä unohtuivat lähes kaikki heidän omat joulun viettotapansa. Venäjällä ei osata juhlia perinteistä joulua! Neuvostoliitto oli ainoa maa maailmassa, jossa paikallinen Santa (Pakkasukko) kävi ihmisten luona uudenvuodenpäivänä eikä joulunaattona.

Jouluinen Pietari nykyään näyttää yhtä kauniilta kuin mikä tahansa Suomen kaupunki. Inkerin Liitolla on tapana pitää joulukuussa joulupajat. Niillä kaikille kiinnostuneille opetetaan miten joulua vietetään suomalaisittain. Tatjana Bykova-Soittu ja Alina Otti tekevät sitä ammattimaisesti, he osaavat rakentaa jopa olkihimmeleitä! Järjestämme pikkujoulut IL:n toimistossa ja esitämme suomalaisia joulutapoja Kansallisuuksien talolla. Työtä siis joulukuussa on paljon ja joulurauhasta on selvää pulaa. Tätä työtä tehdään kuitenkin aina kovalla innolla, sillä maailmassa ei ole kauniimpaa juhlaa kuin joulu eikä parempaa toivotusta kuin rauhaa päällä maan ja hyvää tahtoa ihmisten keskellä.

Liteini 11: kymmenen vuotta vanhuustyötä

Vanhusten päiväkeskus Liteinillä 11 avasi ovensa lokakuun lopussa 1998, Inkeri-projektin puitteissa se valmistui viimeisenä. Nykyään se kuuluu Pietarin Tsentralni piirin sosiaalitoimeen ja palvelee yli 60 ikääntynyttä, heistä lähes kaikki ovat inkerinsuomalaisia. Näin ollen se on ainutlaatuinen yksikkö kaupungin sosiaalilaitosverkostossa. Päiväkeskus saa tukea myös IL:n Pietarin osastolta.

Laitokseen tullaan tapaamaan ystäviä, kerhoihin, juhlien viettoon. Moni veteraani sanoo sitä toiseksi kodiksi, siinä otetaan vastaan aina ystävällisesti ja avoimin sydämin. Hyvin koulutettu henkilökunta on pysynyt kaikki toimintavuodet muuttumattomana. Siitä johtaja Nina Nizova (o.s. Soittu) on todella ylpeä.

Liteinin palvelupisteen tarmokas ja toimelias henkilökunta: vasemmalta oikealle Jelena Tshebyseva, Lidia Tsareva, Lilja Shuvalova ja Nina Nizova.

Pyöriä vuosia juhlittiin 3. joulukuuta. Piirin sosiaalitoimen johtaja Ljubov Kalatsheva muisteli projektin vaiheita, onnitteli henkilöstöä sekä vanhusasiakkaita ja lahjoitti laitokselle uuden pölynimurin. Kiitossanoja lausuivat useat iäkkäät vieraat. Pikkujoulun tunnelmaa loivat Joulupukki ja tonttu Wladimir Kokon ja Alla Sadovnikovan esittäminä. Sitten yhdessä laulettiin Nikolai Kotshetkovin säestyksellä ja muisteltiin mennyttä. Merkkivuoden juhlien jälkeen Liteinin työntekijät ryhtyivät valmistamaan talon varsinaiset pikkujoulut, jotka pidetään 18.12.

Joulupajat

Kolme joulupajaa eli enemmän kuin koskaan aikaisemmin järjesti adventtipäivinä IL:n Tyrön osasto ja Sampo-keskus. 7. joulukuuta 38 pajalaista, joiden joukossa oli paljon lapsia, kokoontui Tyrön kirkkoon. Puheenjohtaja Tatjana Bykova-Soitun pitämä koulutus kohdistui joulukorttien valmisteluun ja joululaulujen oppimiseen. Saman kaltainen paja pidettiin 14. joulukuuta Nevskillä eräässä nuorisoklubissa, tällä kertaa joulukoristeita oljesta teki 29 kiinnostunutta. Pajojen aikana valmistetut koristeet käytettiin myöhemmin Pyhän Marian kirkon ja Kikkerin vanhusten palvelutalon joulukoristelussa.

Pyhän Marian kirkon kryptassa onnistuttiin myös järjestämään koulutus-tilaisuuden, missä kokki Marja Koskinen Suomesta opetti paikallisia ruoanlaittajia valmistamaan perinteisiä suomalaisia jouluruokia. Yhdessä saatiin aikaa menun, jossa oli 12 (!) jouluruokalajia. Tähän hyvin onnistuneeseen pajaan osallistui 22 henkilöä.

In memoriam

Opettajien opettaja on poissa
Anna-Maria MULLONEN (20.3.1930-7.12.2008)

Opettajien opettaja, suomen kielen oppikirjojen Venäjän tunnetuin tekijä professori filologian tohtori Anna-Maria Mullonen on poistunut luotamme 7. joulukuuta 2008 Petroskoissa.

Anna-Maria Mullonen (o.s. Mehiläinen) syntyi 20. maaliskuuta 1930 Kelton Oravan kylässä. Sodan aikana hän oli karkotuksessa Länsi-Siperiassa. Vuodesta 1949 alkaen hän on asunut koko elämänsä Petroskoissa, missä hänen lehtorin ja tutkijan työuransa kehittyi hyvin menestyksellisesti.

A.-M. Mullonen oli opiskelijoiden lempilehtori Petroskoin yliopistossa ja arvovaltaisena tutkijana Venäjän tiedeakatemian Karjalan osaston Kielen, kirajallisuuden ja historian instituutissa. Hän on toimittanut monta loistavaa suomen oppikirjaa. Maria Zaitsevan kanssa Mullonen on laatinut venäläis-vepsäläisen sanakirjan.

Hänen toimittamana inkerinmurteiden kokoelma Elettiinpä ennen Inkeris ilmestyi vuonna 2004, tämä kirja on verraton panos inkerinsuomalaisten kulttuurin säilymiseen. Kirja perustuu Maria Mullosen kollegoineen Inkeristä 1960 ja 1970-luvuilla keräämään ääniteaineistoon.

Hänen tehokkuuden ja väsymättömyyden salaisuutensa voi olla perheessä, 54 vuotta on kestänyt Marian onnellinen avioliitto Juho Mullosen kanssa. Kahdesta tytöstä toinen seuraa äitinsä tutkimuspolkuja. Tohtori Irma Mullonen nykyään johtaa Kielen, kirjallisuuden ja historian instituuttia.

Otamme osaa Mullosen perheen suruun, erinomaisen tiedemiehen ja hyvän ystävämme Anna-Marian poislähdön aiheuttamaa tyhjyyttä sielussa ei voi sanoilla kuvata.

Kauneimmat joululaulut tuomiokirkossa

Kauneimmat joululaulut-niminen konserttiperinne on löytänyt paikkansa Inkerin kirkon joulukalenterista. 13. joulukuuta iso joululaulukonsertti pidettiin Pietarin Pyhän Marian kirkossa. Tilaisuus kokoonnutti ylättävän paljon yleisöä, kirkkosali oli täynnä niin inkerinsuomalaisia kuin Pietarissa asuvia Suomen kansalaisia. Lukuisat iloiset tervehdykset ja halaukset merkitsivät hyvien ystävien tapaamisia.

Pyhän Marian kirkko joululoisteessaan.

Ohjelmaa juonsivat kanttori Marina Väisä Keltosta ja Pyhän Marian seurakunnan tiedottaja Tuulikki Vihlunen. Paitsi yhteistä laulamista ohjelma sisälsi seurakunnan nuorisokuoron ja solistilaulaja Jelena Jeremejevan esitykset. Sampo-keskus (toimitusjohtaja Tatjana Bykova-Soittu) järjesti kryptassa korujensa ja käsin valmistettujen joulukorttien myyjäiset. Tunnelma oli korkealla.

Pyhän Marian seurakunnan kirkkoherra vaihtuu.
Haastattelu Juhani Pörstin kanssa

21. joulukuuta kuusi vuotta Pyhän Marian seurakunnan kirkkoherran virassa toiminut Juhani Pörsti (63) piti hänen viimeisen jumalanpalveluksensa Inkerin kirkon tuomiokirkossa. Muutama päivä ennen sitä hän suostui vastaamaan allekirjoittaneen kysymyksiin.

– Astuessasi virkaan vuonna 2002, inkeriläisyys ei ollut sinulle uutta.

Ei ollut, se oli ennestään tuttu asia niin kuin Pietarin kaupunkikin, mm. oman sukuni kautta. äidin vanhemmat asuivat Pietarissa ja heidät vihittiin täällä Pyhän Marian kirkossa. Eli minulla on henkilökohtaiset suhteet paikalliseen suomalaisuuteen. Edellisessä virassa olen useita kertoja käynyt 90-luvun puolivälistä alkaen Inkerin kirkon kokouksissa eri kaupungeissa ja sillä tavalla tutustuin Inkerin kirkon toimintaan ja sen johtaviin työntekijöihin.

– Onko Pietarin Pyhän Marian seurakunta Inkerin kirkon suurin?

Tuskin se on aivan suurin, muutta kuuluu kolmen suurimman joukkoon. Seurakunnan aktiiveja on noin tuhat, mutta tiukan Venäjän uskontolain mukaan laskettuna vuoden jäsenmaksun maksaneita on vähän yli kolmesataa.

– Oletko huomannut eroja täällä ja Suomessa asuvien uskovaisten välillä?

Kyllä historian tausta vaikuttaa ihmisiin paljon. Suomensuomalaisilla ei ole niin raskaita kokemuksia, kuin inkeriläisillä. He ovat tottuneet siihen, että luterilainen kirkko Suomessa on suuri kansankirkko ja sillä on vahva asema yhteiskunnassa. Inkerin kirkko on taas vähemmistökirkko, jolla on paljon vähemmän mahdollisuuksia.

– Inkerinsuomalaiset ovat kokeneet kovia Stalinin sortovuosina. Mitä mieltä olet, onko heidän kristinuskonto noina vuosina vahvistunut vai oliko se tuhottu silloin?

Sekä että. Sortojen takia se kyllä tuhoutui huomattavasti varsinkin 30-luvulla ja sodan aikana. Mutta samoin kokoonnuttiin salaa kodeissa ja hautausmailla laulamaan virsiä, lukemaan Raamattua jopa ulkoa, se lujitti ihmisten sisäistä uskoa ja kirkkoa sekä loi tiettyä sitkeää identiteettiä.

– Inkerin kirkon toiminta siirtyy yhä enemmän venäjän kieleen. Miten henkilökohtaisesti suhtaudut tähän prosessiin?

Se on luonteva ilmiö ja Inkerin kirkon ainoa mahdollisuus kehittyä. Työikäisistä surakuntalaisista vain pieni osa puhuu suomea. Kirkolla ei olisi tulevaisuutta, jos se ei toimisi sillä kielellä, mitä ihmiset osaavat. Kirkkotoiminnan tärkeimpiä periaatteita on se, että sanaa julistetaan kansalle ymmärrettävällä kielellä. Venäjän kielen asema vahvistuu Inkerin kirkolla myös tulevaisuudessa. Taas suomen kieli auttaa kirkkoa luomaan yhteistyösuhteita Suomeen. Näin sen kansainväliset suhteet saavat kehittyä. Suomen kielen asemasta tulee huolehtia niin, että se olisi elävä kieli myös jatkossa. On hyvä, kun lapset ja nuoret opeskelevat sitä täällä.

– Kirkko käyttää muitakin kieliä...

Kyllä. Lähetystyössä esimerkiksi Volgan suomalais-ugrilaisissa tasavalloissa se käyttää niitä kieliä, mitä ihmiset pitivät omina, niitä mitkä ovat heidän mielen kielet. Kirkollahan on universaalinen rooli. Kansainvälistymisen kannalta mainitsisin vielä englannin kielen merkitystä.

– Meneekö muiden Venäjän uskontokuntien ja viranomaisten parissa hyvin?

Menee. Inkerin kirkolla on hyvät perinteiset suhteet ortodoksikirkkoon. Joitakin pieniä häiriöitä voi sattua paikallisella tasolla alueilla, missä luterilaisuutta ei tunneta. Myös viime ajan esille tulleista rekisteröintiasioista selvittiin kirkon juristin avulla.

– Mitä jäi tekemättä? Mitä et ole ehtinyt tehdä?

Hyvin paljon, esimerkiksi ilmaurut-hanke on vielä kesken. Mutta sen verran hyvässä vaiheessa, että rahoitus on melkein sataprosentisesti kunnossa. Aikataulu on suunniteltu, sen mukaan töihin ryhdytään keväällä ja ensi vuoden ensimmäisenä adventtina urkujen pitää olla asennettuna. Ensi syksynä kirkon viereisessä rakennusksessa valmistuu Suomi-talo ja muuten vuosi 2009 on monissa mielissä juhlavuosi.

– Mutta sinä et ole enää täällä silloin. Missä olet ensi syksynä?

Vaikea sanoa, mutta ilmeisesti olen Inkerin kirkon koulutustehtävissä. En ole vielä eläkkeelle siirtymässä.

– Miten ja milloin sinun seuraajasta päätetään?

Kirkkoherran virka on ilmoitettu haettavaksi, hakuaika on 60 päivää. Sitten kirkkohallitus laittaa ehdokkaat tiettyyn paremmusjärjestykseen ja lopullisesti seurakuntalaiset äänestämällä valitsevat itselleen kirkkoherran. Luulen, että se tapahtuu kevättalvella.

– Kiitos! Siunattua joulua ja onnellista uutta vuotta!

Inkerinsuomalaisten elämänkertoja:
Parkkisen Paavo 60 vuotta.

Inkerin Liitto on täyttänyt tänä vuonna 20 vuotta, sen ensimmäinen puheenjohtaja Paavo Parkkinen on yhdistystä kolme kertaa vanhempi.

Vuonna 1754 ensimmäistä kertaa Kelton kirkonkirjoihin merkittiin kaksi veljestä Parkkisen Juho ja Paavo, jotka muuttivat Inkeriin Savosta. Oikeastaan juuri he perustivatkin Kolppinan kylän, josta myöhemmin tuli Kelton seurakunnan kirkkokylä. Satasen vuotta sitten eräs Pekka Matinpoika Parkkinen oli seurakunnan lukkarina ja toinen Matti Parkkinen pääsi keisarin hovin hevostalliin töihin. Pyöreät vuodet täyttävä Paavo osaa kertoa suvutaan paljon, hänhän jopa kuuluu Suomessa toimivaan Parkkisen sukuseuraan.

Inkerin Liiton Kelton paikallisosaston puheenjohtaja Paavo Parkkinen on syntynyt 21. jolukuuta 1948 Volgan rannalla Jaroslavlin alueella, missä silloin hänen vanhemmat kokenivat karkotettujen kohtaloa vuodesta 1931 alkaen. Vasta vuonna 1962 päästiin takaisin kotikylään. Suomalaisuus ja luterilaisuus olivat minulle luontevia, Paavo kertoo, ne kasvoivat minussa itsestään kuin ruoho asfaltin läpi. Koulun jälkeen päteväksi muusikoksi valmistuneena hän soitti kitaraa ja konsertoi eri puolilla Neuvostoliittoa, Pushkinin kirkossa tapasi samoin ajattelevia inkeriläisiä.

Vuonna 1989 Paavo Parkkinen valittiin Inkerin Liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Tässä roolissa hän oli, kun Kupanitsan rauniokirkossa siunattiin Inkerin lippu ja Keltossa järjestettiin ensimmäiset juhannusjuhlat. Näiden tapahtumien rinnalla hän pitää myös Kelton kirkon rakentamista oman elämänsä kohokohteina.

Oman tyylikkään omakotitalon ja Kelton kirkon rakennustyömailla hän on oppinut moderneja rakennusteknologioita. Niitä hän käyttää nykyään omassa rakennus-yrityksessään. Ahkera seurakunnan kuoron johtava kirkonkävijä ja menestyvä yksityisyrittäjä sijoittuvat Parkkiseen riitamattomasti. Hyvää bisnesta voi tehdä vain rehellisesti, hän kommentoi.

Inkerissä ja Suomessa Paavo tunnetaan myös jyrkästä kielteisestä kannanotostaan paluumuuton suhteen. Hän ei ymmärrä, miksi inkerinsuomalaiset vapaaehtoisesti antavat periksi kotkylistään, joihin heidän esi-isät pyrkivät kaikin voimin. Hänen isosta perheestään (Lilja vaimo, 5 lasta ja 3 lapsenlasta) kukaan ei ole lähtenyt Keltosta. Mutta kylään, joka aikanaan oli täysin suomalainen, on jäänyt vain kolme suomalaista sukua – Kuukaupit, Parkkiset ja Riikoset – huokailee Paavo.

Kunnioitettavan iän saavutettua Paavo on täynnä voimia, hänellä on aina kiire yrityksensä, kirkon, Inkerin Liiton tai perheasioilla. Jatkukoon se hänen positiivinen suhtautumisensa elämään vielä vuosikymmeniä.

Joulupalvelus Tuutarin kirkossa

Ystävällisen kutsun joulujumalanpalvelukseen olen saanut seurakunnan kantori Nikolai Kotshetkovilta. Lähellä Pietaria luonnonkauniissa paikassa Korvalan kylässä sijaitseva pieni kirkko näytti kauniilta lumisena joulupäivänä 2008. Mitä vastakohta Pietarin likaisille kaduille! Ajessani autoa rauhallisia Tuutarin mäkiä ylös tunsin olevani oikeassa kirkkomatkassa.

Joulukuun 25. päivä Venäjällä on tavallinen työpäivä, siksi pienestä seurakunnasta vain 11 henkiklöä pääsi tulemaan joulukirkkoon. Juhlallisen palveluksen toimittivat kirkkoherran virkkaa täyttävä pastori Fjodor Tulynin venäjäksi ja pastori Ville Melanen suomeksi. Paitsi saarna, jonka lausui pastori Tulynin, koko palvelus oli kaksikielinen, vaikka kirkkosalissa oli vain kolme kieltä osaavaa. Virsiä veisattiin niin, että kaksi-kolme ensimmäistä sakeistoa laulettiin suomeksi ja loput venäjäksi.

Jumalanpalveluksen jälkeen juotiin joulukahvit ja juteltiin, pienessä seurakunnassa kaikkihan ovat hyviä kavereita sillä rauha ja hyvä tahto keskellänsä ovat itsestään selviä asioita.

Yhden rivin uutiset

• Nuorisotyötä tekevien kansalaisjärjestöjen markkinat pidettiin 4.-6. joulukuuta Pietarin messukeskuksessa. IL:n nuorisotoiminnasta kertovan ständin valmisti ja kävijöiden kysymyksiin vastasi Aina Jaakkola.

•100 vuotta täyttäneessä Terijoen kirkkorakennuksessa 7.12. pidettiin merkkivuoden juhlallinen jumalanpalvelus lukuisten suomalaisten vieraiden läsnäollessa. Sisäpuolelta kirkko saatiin kunnestetuksi vasta tänä vuonna.

•Suomen itsenäisyyspäivän juhlaohjelmaan Pietarissa kuuluivat jumalanpalvelus Pyhän Marian kirkossa ja vastaanotto pääkonsulaatissa.

• Loppunäyttelyyn 18.12. päättyi IL:n Pietarin osaston toteuttama nuorten EsiPETROglifit-niminen hanke (projektipäällikkö Olga Konkova). Hankkeessa tutkittiin Inkerinmaan vanhoja kirjonnan ornamentteja.

Wladimir Kokko, 28.12.2008, Pietari

INKERIN LIITON
20 VUODEN HISTORIAN VIRSTANPYLVÄITÄ

«Nouse Inkeri, jo herää työhön»

Nouse Inkeri, inkerinsuomalaisten kansallislaulu

«Inkerin Liitto on vapaaehtoinen yhdistys, jonka päämääränä on Inkerin kansan kansallisidentiteetin elvyttäminen ja sen säilyminen kansana omalla synnyinmaallaan.»

IL:n ohjesäännöt, 1. §