inkerin-
suomalaisten etujärjestö

"Inkerin Liitto"

Kartta
Historia
Symbolit

Inkerin
Liiton:

Perustiedot
Paikallisjarjestöt
Ilmoitukset

Uutisia Inkeristä 12/09:

• Inkerinsuomalaisten ongelmat ja aluehallitus

• Talomerkit voittivat kansanmusiikkikilpailun

• Talvisodasta puhui paras asiantuntija

• Venäjän suomalaiset Petroskoin konferenssin pääaiheena

• Suositut joulupajat

• Käsi kädessä urheilun kanssa

• Kauneimmat joululaulut Pietarissa

• Kansa ja kieli –konferenssi

• Joulumusiikkia Keltosta

• Matka jouluiseen Suomeen

• Yhden rivin uutiset

Uutiskolumnistin kannanotto

Inkerinsuomalaisten ongelmat ja aluehallitus

18.-20. joulukuuta 2009 Leningradin alueen rahoituksella taas pidettiin suomalais-ugrilaisten kansojen problematiikkaan omistettu konferenssi. Tällä kertaa se järjestyi Kansa ja kieli nimikkeellä. Konferenssin järjestelyssä oli aktiivisesti mukana Inkerin Liitto. Valtiovallan kiinnostus meitä kohtaan ilahduttaa, mutta pelkkää kiinnostusta ei missään tapauksessa riitä.

Ensimmäinen tällainen konferenssi oli vuosi sitten. Osallistumaan siihen Pietariin saapuivat Leningradin alueen ja Karjalan tasavallan hallitusten korkeat edustajat, suomalais-ugrilaisten kansojen liikettä johtavat Valeri Markov ja Merja Hannus, inkerinsuomalaisten, vepsäläisten ja inkeroisten kansalaisjärjestöjen valtuutetut henkilöt sekä suomen kielen opettajat. Kahden päivän konferenssin aikana Leningradin alueen varakuvernööri Aleksandr Kuznetsov esitti meille hallituksen jättiläiset suunnitelmat suomalais-ugrilaisten kantakansojen aseman parantamiseksi. Ne olivat niin mahdottoman hyviä, että minun teki silloin mieli nousta, laulaa ”halleluija” ja lopettaa Inkerin Liitto sen tarpeettomuuden takia. Kaikki meidän haaveet varakuvernöörin mukaan kohta toteuttuvat ja aluehallituksen kustannuksilla.

Vuosi on mennyt. Mitkä noista lupauksista toteutettiin? Uskokaa tai älkää, muttei yhtäkään! Pitää paikkansa, että Leningardin alueen hallitus on järjestelmällisesti auttanut julkaisemaan Inkerin kantakansojen kirjasarjan, muttei edes antanut siihen rahaa. Syyksi, miksi jättiläissuunnitelmat jäivät toteuttamatta, sanotaan taantumaa. Rahat muka loppuivat yhtäkkiä. Uskon, että esim. suomalais-ugrilaisten kansojen keskuksen perustaminen vaatii rahaa, osaamista ja aikaa, mutta mikä on estänyt vastaavan nettisivuston avaamista? Oliko se aluehallituksen haluamattomuus vai sen osaamattomuus ratkaista vähemmistökansojen ongelmia? Luulen, että vasta nykyään aluehallituksen vaikuttajat alkavat ymmärtää kansallisuusongelmien monipuolisuutta, pikatuloksia tällä alalla ei saa.

Tämän vuoden konferenssissa vain avajaispäivänä muiden asioiden rinnalla puhuttiin inkerinsuomalaisten ongelmista ja suomen kielen opetuksesta. 19. ja 20. joulukuuta kokoukset pidettiin Pietarin ulkopuolella Jaaman piirissä. Konferenssin toinen päivä oli omistettu inkeroisten ongelmistoon ja kolmas vatjalaisten. Selvästi näkyy, että inkeroiset ja vatjalaiset kiinnostavat aluehallitusta paljon enemmän, kuin inkerinsuomalaiset. Muodollinen peruste sille on se, että näillä kansoilla on vähälukuisten kantakansojen virallinen status.

Puheenvuoron inkerinsuomalaisten asemasta ja suomen opetusongelmista saivat Aleksanteri Kirjanen ja Alla Sadovnikova. Huomattiin, että tässä konferenssissa viranomaiset olivat paljon pidättäväisempiä puheissaan, liikaa ei enää luvata.

Dialogi Inkerin Liiton ja paikallisviranomaisten välillä etenee. Meillä oli vielä kerran mahdollisuus kertoa huoleistamme suoraan päättäjille. Ehkä siinä onkin tilaisuuden määmerkitys kannaltamme.

Vuosi on mennyt. Mikä on muuttunut suomen opetuksessa Leningradin alueella? Hatsinan opettajaopistoon suomen kielen linjalle opiskelijoita otettiin viimeisen kerran. Opetusministeriön uuden asetuksen mukaan jatkossa opistot kouluttavat vain luokka- eikä kieliopettajia. Pietarin yliopistoon suomen laitokseen hyväksyttävien opiskelijoiden vuotuinen lukumäärä putosi viiteen henkilöön. Negatiivinen trendi vain jatkuu...

Talomerkit voittivat kansanmusiikkikilpailun

Pietarin Inkerin Liiton uusi perinneyhtye Talomerkit (johtaja Irina Golysheva) ovat alkaneet toimintansa erittäin menestyksellisesti. Marraskuun 28. päivänä yhtye osallistui kansaiväliseen Perinteiden perilliset –nimiseen musiikkikilpailuun, joka pidettiin Pietarin konservatorion A.Glazunovin salissa. 37 musiikkiryhmästä vain 7 pääsi finaali-kierrokseen.

2. joulukuuta kilpailun tulokset julkaistiin ja perinneyhtyeiden sarjassa ensimmäisen palkinnon veivät Talomerkit. Kunnioitettu tuomaristo mainitsi yhtyeen korkeata taidetasoa, erikoisesti onnistui Raali ali röntyskän esitys, sillä siinä laulu, tanhu ja säestys yhdistyivät todella luontevasti. Konservatorion huipputasoiset ammattilaiset muusikot ihmettelivät vain, että lähes kaikilla inkeriläisyhtyeen jäsenillä ei ole musiikkikoulutusta. Vaikka monille kuulijoille inkerinsuomalaisten kansan-musiikki oli uutta, se sai Irina Golyshevan ansiosta erittäin lämpimän vastaanoton kansainvälisessä musiikkikilpailussa.

Talvisodasta puhui paras asiantuntija

3. joulukuuta Suomen Pietarin instituutissa talvisodan syistä ja sen ratkaisuista puhui suomalainen paras sotahistorian asiantuntija professori Ohto Manninen. Luento kokoonnutti nelisenkymmentä kuulijaa. Professorin perusteellinen noin kahden tunnin esitelmä herätti oikeata kiinnostusta ja sen päätyttyä luennoitsija sai monta kysymystä.

Professori Ohto Manninen luennoimassa Suomen Pietarin instituutin tiloissa 3.12.2009, tulkkina Victoria Tshausova.

Talvisodan alusta on mennyt 70 vuotta. Venäjällä merkkivuoden johdosta talvisodasta puhuttiin poikkeuksellisen paljon. Muun muuassa Venäjän television valmistamissa dokumenteissa se esitettiin ihan totuuden valossa. Professori Mannisen kertomus 3.12. täydensi pietarilaisten talvisodan kuvaa. Tätä sotaa mainitsi omassa juhlapuheessaan itsenäisyyspäivänä korkeiden venäläisten virkailijoiden läsnäollessa pääkonsuli Perheentupa. Sitä pidän hyvin merkittävänä, siksi muistan vielä aikoja, kun kaupungissani Suomen itsenäisyyden yhdeydessä mainittiin vain Leniniä.

Luentopäivänä instituutin tiloissa avattiin mielenkiintoinen vain neuvosto-liittolaisita ja suomalaisista senaikaisista lehdistä koostuva Talvisoden kronikki näyttely.

Venäjän suomalaiset Petroskoin konferenssin pääaiheena

Karjalan tasavallan kansallisuuspolitiikkaministeriö yhteistyössä Venijän tiedeakatemian Karjalan osaston kieli-, historia- ja kirjallisuustutkimuslaitoksen kanssa pitivät 3.-5. joulukuuta Petroskoissa ison konferenssin nimeltä Venäjän suomalaiset: eilen, nykyään ja tulevaisuudessa. Sen järjestely oli mitä korkeimmalla tasolla, ohjelmaan mm. kuuluivat iso kansallisyhtyeiden konsertti ja käynti kansallisen teatterin esittämän Liperiadin näytöksessä .

Pietaria konferenssissa edusti kuusi henkilöä IL:n puheenjohtaja Aleksanteri Kirjasen johdolla. Omassa puheenvuorossaan Kirjanen kertoi suomen kielen opetuksen huolestettavasta tilanteesta Inkerinmaalla. Hänen mielestään ongelmien ratkaistettavaksi pitää tiivistää yhteistyötä kieliopetusalalla Karjalan tasavallan, Pietarin kaupungin ja Leningradin alueen välillä. Kansalaisjärjestöt olisivat tässä yhteistoiminnassa aina avuksi.

Konferenssin päätyttyä osallistujat juhlivat Karjalan suomalaisten Inkeri-liiton 20. vuotisjuhlaa. Sen puheenjohtaja Vadim Byrkladin mielestä Karjalassa suomen kielen taito ja käyttömiljöö supistuvat nopeasti. KSIL:n puheenjohtajan laaja haastattelu oli konferenssin avajaispäivänaattona ilmestyneiden Karjalan Sanomien etusivussa. Tämän Karjalan suomenkielesen lehden numerossa oli muutenkin runsaasti materiaajela inkerinsuomalaisista ja suomen kielen asemasta. Ison KSIL:n historian vaiheista kertovan haastattelun liiton ex-puheenjohtaja Juho Mullosen kanssa siihen on kirjoittanut Irina Kolomainen. Inkeriläistyön veteraaninkin mielestä inkerinsuomalaisten tulevaisuus Venäjällä on hämärän peitossa. Aamunkoi ei enää meille heijasta, Mullonen arvelee.

Suositut joulupajat

Inkerinmaalla on jo tapana, että adventtipäivinä Sampo-keskuksen voimin järjestetään joulupajat. Niiden tarkoitus on opettaa inkerinsuomalaisille uudelleen isovanhempien joulunvieton tapoja sekä tutustuttaa kaikki kiinnostuneet suomalaisiin jouluperinteisiin.

Bykova-Soitun vetämä joulupaja Kansallisuuksien talolla.
Valokuvat Viktor Uzhvijev

Joulupajan osallistujat Tyrön kirkossa.

4. joulukuuta Sampo-keskuksen toimitusjohtaja Tatjana Bykova-Soittu yritti pitää kurissa puolisataa askartelevaa lasta kansallisuuksien talolla pidetyssä pajassa. Lapset valmistivat paperista joulukoristeita ja –kortteja. Sitten oli Lucian kulkue ja Tatjana Zhukovan järjestämä tanssikoulu. Tilaisuudessa oli paljon muita kuin inkerin-suomalaisia, he saivat tietää, miten joulupäiviä vietetään Suomessa.

Seuraavan joulupajan Sampo-keskus piti Tyrön kodikkaassa kirkossa 6. joulukuuta. Siihen osallistui vähän yli kolmekymmentä hekilöä ja pajan ilmapiiri suomalaisten joululaulujen soidessa oli paljon lämpimämpi. Kolmaskin Pyhän Marian kirkossa 13.12. pidetty joulupaja onnistui hyvin. Vuodesta toiseen nämä joulupajat houkuttelevat yhä enemmän ihmisiä.

Inkerinsuomalaisten elämänkertoja

Käsi kädessä urheilun kanssa

Vuonna 1927 Toksovan Anjalan kylässä syntynyt Pentti-Mikko Lamber tietää, että hänen isoisänsä ansaitsi eri sodissa Pyhän Yrjön ritarikunnan neljä ristimitalia, mikä oli sotilaan korkein mahdollinen saavutus tsaarin armeijassa. Sen takia kiitollinen isänmaa luovutti Lamberin perheelle usean hehtaarin maapalstan Toksovassa ja Penti-Mikon isä sai suhteellisen hyvän koulutuksen.

Kauheana vuonna 1937 Toksovan säästökassassa työssä ollut Pentti-Mikon isä joutui GULAG:iin, tekosyystä hänet tuomittiin kymeneksi vuodeksi. Viisi Lamberin lasta jäi äidin hoitoon. Jo kouluikäisenä Pentti-Mikko teki töitä ja alkoi harrastaa hiihtämistä ja yleisurheilua. Juuri ennen sotaa vuonna 1941 Pentti-Mikosta tuli oman ikäluokkansa alueen mestari.

Hyvä terveys on tukenut häntä huomattavasti, kun vuonna 1942 kaikki Toksovan suomalaiset karkotettiin Siperiaan. Kaukana Jakutiassa äiti sairasti paljon, Helvi sisko kuoli Jakutskiin tultua ja Pentti-Mikon Lempi siskonsa kanssa piti selviytyä itse. Nuori poika meni töihin Sangarin kaupungin hiilikaivokseen. Työ oli todella raskasta, mutta kova urheilija on kestänyt. Karkotuksessa hän oppi sähköasentajan ammatin ja tästä hänelle on tullut leipätyö koko työiäksi.

Stalinin kuoleman jälkeen elämä alkoi muuttua paremmaksi. Pentti-Mikko palasi Toksovaan vuonna 1958. GULAGI:n leireissä selviytynyt Simo isä myös palasi kotiseudulle ja hänet rehabilitoitiin virallisesti vuonna 1959. Tehden työtä ja urheillen Pentti-Mikko Lamber on elänyt monta vuotta. Hän muistelee, että Toksovan inkerinsuomalaiset olivat aina innokkaita urheilijoita. Pentti-Mikko on suorittanut hyppyrimäenlaskun tuomarin tutkinnon ja tuomarina oli mukana monissa korkeatasoisissa kilpailuissa. Aikanaan hän on ehtinyt perustaa perheen ja nykyään Pentti-Mikolla on jo viisi lapsenlasta.

Iästä huolimatta Pentti-Mikko Lamber osallistuu Inkerin Liiton toimintaan. Hänen mielestään inkerinsuomalaisten on oltava rohkeampia. Meidän ei tarvitse pelätä oikeuksiamme puolustaen hän sanoo, siksi asumme omassa kotimaassa. Pentti-Mikko itse on jo kauan käräjöinyt Inkerin Liiton juristi Jelena Tikan avulla perheen talon omistuksesta ja yrittää auttaa siskoansa palaamaan Jakutiasta Toksovaan. Pirteän 82-vuotiaan urheilun ystävän Pentti-Mikko Lamberin arjet ovat täynnä puuhia.

Kauneimmat joululaulut Pietarissa

Kauneimmat joululaulut konserttien perinne on vakiintunut Inkerin kirkossa. Lauantai-iltana 12. joulukuuta tämän vuoden joululaulut laulettiin Pietarin Pyhän Marian kirkossa. Kirkkosali oli kauniisti koristeltu, alttarin oikealla puolella tuikki joulupuu ja ylhäällä loistivat isot tähdet. Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä seurakunta, Suomen Pietarin instituutti ja Suomen pääkonsulaatti.

Käy lämmin henkäys talvisäässä... Kauneimmat joululaulut konsertti Pyhän Marian kirkossa.

Konserttia juonsivat pastori Hannu Vuorinen ja seurakunnan nuorisotyöntekijä Maria Savitskaja, pääkonsulaatin puolesta yleisöä tervehti konsuli Kristiina Häikiö. Lauluillan alkuosassa lauloi Pyhän Marian seurakunnan kirkkokuoro (johtaja Anna Sokolova). Sitten tutut joululaulut ja –virret läsnäolleet lauloivat yhdessä. Melkein kaikki laulut pystytettiin laulamaan niin suomeksi kuin venäjäksi, suomalaisten joululaulujen laadukkaat suomennokset on tehnyt pietarilainen runoilija Eleonora Ioffe.

Kauneimpien joululaulujen illan kolehti meni Inkerin kirkon vanhusten palvelutalojen tueksi.

Kansa ja kieli –konferenssi

Marraskuussa 2008 ensimmäisen kerran pidettiin suomalais-ugrilaisille kansoille omistettu konferenssi Leningradin hallituksen talolla. Silloin eri tahojen välillä sovittiin; että se on pidettävä säännöllisesti. 18.-20. joulukuuta aluehallituksen rahoituksella järjestyi kantakansojen 2. konferenssi, sen nimi tällä kertaa oli Kansa ja kulttuuri. Foorumin valmisteluun aktiivisesti osallistuivat Kantakansojen keskusta edustava Olga Konkova ja IL:n puheenjohtaja Aleksanteri Kirjanen.

Konferenssin toisena ja kolmantena päivinä keskusteltiin vain inkeroisten ja vatjalaisten ongelmia sillä kokouksetkin pidettiin Jaaman (Kingisepin) kaupungissa. Kansalaisjärjestöjen ja aluehallituksen yhteisenä tavoitteena on löytää näiden vähälukuisten kansojen kielten elvytyskeinoja. Vähemmistökansojen sammuva identiteetti tuntuu myös huolestuttavalta.

Konferenssin avajaiskokouksessa Pietarissa IL:n puheenjohtaja Aleksanteri Kirjanen kuvasi suomen opetuksen tilannetta Leningradin alueella korostaen, että viime kymmenenssä vuodessa lyhyen kasvuajan jälkeen se on vain vähenemässä. Siitä, miksi alueellamme ei riitä suomen kouluttajia kertoi läsnäolijoille yhdistyksemme kokenut suomiopettaja Alla Sadovnikova. Kiivasta keskustelua siitä, kumpi vepsän kelen versio on oikeampi kävivät ensimmäisenä päivänä vepsäläiskulttuurin puolustajat. Iltapäivällä oli uusien kirjojen esittelytilaisuus sekä mielepiteitä vaihdettiin pyöreän pöydän ääressä.

Etnografisen museon varajohtaja Jefim Rezvan pitää puheensa Leningradin alueen kantakansojen kirjojen (Inkerinsuomalaiset, Inkeroiset ja Vatja) esittelytilaisuudessa.

Konferenssissa hyväksyttiin päätöslauselma, jonka sisältö toistuu huomattavin määrin viime vuoden lauselman, siksi tuo jäi alueen talousvaikeuksien takia toteuttamatta.

Joulumusiikkia Keltosta

Kelton seurakunta on onnustunut saamaan kantoriksi hyvin lahjakkaan muusikon Marina Väisän. Hän on jo monta vuotta soittanut urkuja Pyhän Yrjön kirkossa ja vuodesta 2002 johtanut seurakunnan sekakuoroa. Kelton kanttori on saanut urkujensoittajan ammattikoulutuksen Pietarin konservatoriossa ja Sibelius-akatemiassa.

Joulukussa 2009 ilmestyi seurakunnan kuoron ensimmäinen CD-levy, jossa on 16 joululaulua suomen, venäjän, latinan ja englannin kielellä. Levy on äänitetty Kelton kirkossa äänittäjä Igor Finogenovin ja Pietarin Pyhän Mikealin kirkon äänistudion avulla. Joululautut lauletaan levyllä urkujen säestyksellä tai ilman säestystä, jälkimmäistä ei edes huomaa, niin taitavasti kuoro käyttää omaa moniääneisyyttänsä. Seurakunnan kuoron laulaminen kuulostaa ainakin minulle ihan ammattilaiselta.

Marina Väisän johtaman kuoro joululaulujen levy on arvokas lahja kaikille inkerinsuomalaisille.

Matka jouluiseen Suomeen

Viime 128 vuoteen suurin lumisade yllätti Pietaria joulupäivänä. Joukkoliikenne joutui isoihin vaikeuksiin, autoilijat lapiolla kaivoivat ulos omia autojansa päästäkseen loputtomiin ruuhkiin.

Tätä liikennekaaosta on välttänyt Pietarin Inkerin Liiton järjestämä matkailijaryhmä, joka lähti viettämään joulujuhlia Suomeen. Matkaan voi ilmoittautua kuka tahansa ja sen tavoitteena oli perehdyttää IL:n jäseniä suomalaisiin jouluperinteisiin. Koska Venäjälä 24. ja 25. joulukuuta olivat tavallisia työpäiviä Suomeen pääsi lähtemään vain 12 hengen ryhmä. Matkanjohtajana toimi Irina Ostonen, oppaana ja kouluttajana Wladimir Kokko.

Majoitus järjestyi Itä-Karjalan kansanopistossa luonnonkauniilla Punka-harjulla. Joulunaattona yhdessä syötiin riisipuuroa ja käytiin saunassa. Suomalainen perinteinen menú kaikkine laati-koineen, kaloineen ja kinkuineen maistui erin-omaiselta. Kun yhdessä laulettiin joululauluja jakelemaan lahjoja saapui oikea suomalainen Joulu-pukki. Joulupäivänä oli joulukirkko mahtavassa Kerimäen puukirkossa ja ihana päivä päättyi Imatralla kuohuvan kosken katsomiseen. Tapaninpäivänä käytiin vielä Uuden Valamon luostarissa, jossa katsottiin vähän Suomen otrodoksisuutta.

Kukaan ei ole pettynyt matkaan ja voi todeta, että Inkerin Liiton uusi koulutusmuoto on syntynyt.

Yhden rivin uutiset

• Suomen itsenäisyyspäivän juhlimisiin 6.12. Pietarissa tavanomaisesti kuuluivat jumalanpalvelus Pyhän Marian kirkossa ja suuri juhlallinen vastaanotto pääkonsulaatissa.

• 15. joulukuuta Inkerin Liitto, Inkerin kulttuuriseura ja Villa Inkeri ry allekirjoittivat yhteisen projektisopimuksen. Uusi hanke tavoittelee pääosin vatjan kulttuurin ja inkeroiskielen tukemista.

• 19. joulukuuta Systärpekin inkerinsuomalaiset juhlivat yhdessä pikku joulua. Menneen vuoden alussa Systärpekin inkeriläisseura liittyi paikallisosastona Pietarin Inkerin Liittoon.

Wladimir Kokko,
Pietari, 2.01.2010

INKERIN LIITON 20 VUODEN HISTORIAN VIRSTANPYLVÄITÄ